Kaikki levyt aika lailla ylihintaisia, mutta kaupan miljöö jotenkin pehmensi. Plus se että noita kolmea Sparksia olin metsästänyt jo jonkin aikaa. Myyjä oli selkeästi mielissään siitä, että minulla oli ostohousut jalassa ja alkoi tarinoida Screamin Jaysta.
Tarina kertoo huuruisista levytyssessioista, joista ei seuraavana aamuna ollut asianosaisilla juuri muistikuvia. Olisihan tuota turinointia ollut kiva jatkaa pidempäänkin. Ehkä ensi kerralla.
Kommentit
Lähetä kommentti