Ensimmäinen varsinainen Juice-vinyyli, jonka olen hankkinut, kun Juice-suhteeni on hankala.
Kiva soundimaailma haitareineen ja viuluineen. Tunnelma kantaa kivasti koko levyn.
Eilen hän kertoi pääosin ilahduttaa. Muista kappaleista ei oikein ollutkaan ennakkokäsitystä.
Loputon riimittely käy raskaaksi. Ehkä samoin sellainen masentunut itseensä käpertyminen.
Se mikä tämän kohdalla miellyttää on Juicen kohdalla harvinainen juttu, eli jotensakin ehyt levykokonaisuus.
Juice on parhaimmillaan silloin kun ei yritä olla liiaksi nokkela tai syvällinen. Myös viittaukset julkkiksiin kuten Jorma Uotiseen eivät oikein kestä aikaa, konteksti hukkuu.
Loppua kohden laulu menee jotenkin aika muminaksi.

Kommentit
Lähetä kommentti