M.A. Numminen: Aarteeni, juokaamme likööri, Love Records 1973

Tässä on jotenkin sellainen arvokas fiilis, joka vie ajatukset johonkin vanhaan salonkiin kuuntelemaan rauhallisessa tunnelmassa hienot vaatteet päällä hienoa musiikkia. Vähän sama kuin Sinatran kohdalla: tekee mieli ottaa laski viskiä - tai no likööriä- ja nautiskella. Nummisen kohdalla toki siellä täällä sellaisia hupaisia huomioitakin. 

Iiro Rantalan ja Jukka Perkon loistava Podi ilolle on opettanut meille muuten sen, että tuota Nummisen kiekaisua kutsutaan ammattipiireissä kukoksi. Makes sense.