Meatloaf oli ristitiitainen ja jotenkin leimallisesti traumatisoitunut persoona elämänsä loppuun asti. Parhaimmillaan hän laitto tuskansa tulkintoihinsa. Pahimmillaan laukoi niitä julkisuuteen haastatteluissa.
Minulla on vahva perversio hänen Bat out of hell -levyn kakkososaan. Se toimii parhaimmillaan erinomaisesti, vaikkei asiaa viitsi hirveästi maailmoille kuulutella. Sama tilanne on myös joidenkin Def Leppard, Europe ja Bon Jovi -tuotantojen kohdalla.
Tämä levy on Meatloafin toiseksi paras. Sillä mennään kasariksi ja Meatloafksi aika kuivakkailla ja jotenkin rouheilla rock-soundeilla. Hyviä kappaleitakin on tarttunut matkaan, kuten Execution day, Rock 'n' roll mercenaries, levyn nimibiisi ja Masculine.
Nuo kappaleet ovat muuten hyvin edustettuina Youtubesta löytyvällä aikakauden loistavalla konsertilla Live in London 1987. Tuonkin keikan aikana hypnotisoidun taustalaulajan riisuminen yleisön hurratessa on tähän maailmanaikaan
todella vastenmielistä teatteria.
todella vastenmielistä teatteria.
Loput Youtuben Meatloaf-livet ovat kyllä melkoista kuraa.
Kommentit
Lähetä kommentti