Dire Straits: Brothers in arms, Vertigo 1985

Kärsin kroonisesta Dire Straits -allergiasta. Se on vain aina jotenkin tuntunut vanhojen setien maailman tylsimmältä musiikilta, jossa ei ole lainkaan rouheutta tai karstaa, joita rockissa pitää olla. 

Tulin nyt ostaneeksi tämän, kun halvalla sain ja lienen tullut vanhaksi, kun tällainen pikkunäppärä Eppu Normaali -kitarointi kuulostaa kivalta. Walk of lifen urkukuvio ja -soundi ovat edelleen aika oksettavia.