Tällä albumilla on jotenkin synkkä perusviritys, vaikka hyvä boogiemeininki löytyy pohjalta. SII on tipahtanut Whitesnake-suosikkieni joukosta, vaikka joskus kuuntelin paljonkin.
Soitajien vaihtaminen ja levyn uusi versio Amerikan markkinoille oli sitten toisenlainen mahalasku.
Kommentit
Lähetä kommentti