Saints & Sinners ajoittuu orkesterille hankalaan aikaan ja Coverdale on levyä soimannutkin myöhemmin. Tunnelma yhtyeessä on ollut huono, eikä Coverdale ole oikein ollut tyytyväinen soittajien panokseen. Itselleni tämä on rakas levy. Suoraviivaista ja menevää boogieta. Todella hyviä kappaleita ja hieno kokonaisuus.
No jos jotain sanomista, niin Crying in the rain on ponneton versio.
Muutenkin jostain syystä pidän eniten Whitesnaken tuotannossa noista Coverdalen eniten dissaamista levyistä, joihin lukeutuvat tämän ohella Slip of the tongue, jota kuuntelen mieluummin kuin 1987-levyä sekä Restless Heart, joka on tämän myöhäisvaiheen helmi.
Levy muuten mielenkiintoinen kirpparilöytö. Kannet vielä muoveissa, joihin tehty yhden sivun reikä, eli levyä kuunneltu ilmeisen säästeliäästi ja kannet loistokunnossa. Silti muistaakseni hinta oli hyvinkin muodollinen.
Kommentit
Lähetä kommentti