Def Leppard on ollut vähän siinä pehmohevi-kategoriassa, josta ei oikein saisi pitää. Ensin siihen tutustui Freddie Mercuryn muistokonsertin myötä. Sitten ystävältäni Antilta ostaman Adrenalize-levyn kanssa.
Vasta paljon myöhemmin tutuiksi tulivat nämä loistavat kultakauden levyt Hysteria ja Pyromania. Näistä jälkimmäinen erittäin toimivaa koukkuhardrockia, loistavilla kappaleilla. Hittiä hitin perään. Erinomaista rokkenrollia, eikä mitään hävettävää.

Kommentit
Lähetä kommentti