Beatlesin sininen tuplakokoelma on jotenkin pysäyttävän hyvä. Vielä kun se laittaa historialliseen kontekstiinsa, jossa se tupsahtaa miltei tyhjiöstä ja luo kumouksellisen musiikkityylin ja paljon kaikkea sellaista musiikillista ja sanoituksellista, jota ryöstöviljellään vielä tänäkin päivänä.
Punainen tupla on enempi simppeleitä poppiskappaleita. Tällä sinisellä ollaan sitten hyvin kokeilevalla meningillä rönsyilemässä vähän sinne tänne ja milteipä kaikissa kokeiluissa onnistutaan.
Muistin että tämä olisi ollut enempi naarmuilla, mutta nyt kuulostaisi soivan hyvin muutamaa pomppausta lukuunottamatta.
Kommentit
Lähetä kommentti