Nämä Suomiräpin alkuajan levyt ovat (osin tahattoman) koomisia. Ja siinä se on tämän asian suola. Onhan joku Eläinrääkkäystä ihan harkitun naiivi ja typerä kappale.
Ja muutenkin näissä kukkii sellainen 80-luvun (ja osin 90-luvun) vinksahtanut itseironinen luovuus ja se erottaa ne nykyisemmästä Suomiräpistä, josta en väitä kyllä mitään tietäväni.
Suurin vääryys esimerkiksi Raptorin ja osin Pääkköstenkin kohdalla on se, että ne leimataan puhtaaksi aivottomaksi hupimusiikiksi. Niissä on parhaimmillaan paljon väkeviä poliittisia kannanottoja, pirun hyviä oivalluksia ja tarkkanäköisiä viittauksia erilaisiin populaari- (ja osin myös muihin) kulttuurin muotoihin.

Kommentit
Lähetä kommentti