Bernie Marsden oli David Coverdalen parhaita biisinkirjoituskavereita Whitesnakessa, ellei ihan se paras. Näin ensikuulemalta jonkinlaista hittipotentiaalia on näilläkin raidoilla, joskaan ei tietenkään mitään Whitesnakeen verrattavaa. Alaskan muut hemmot eivät sano minulle mitään. Levyn soundi on ajan kuvaa, sellaista halpaa syntikkaa, jolla on ehkä paikkansa Phil Collinsin levyillä, mutta niihin saisi jäädä. Toki onneksi myös kitara soi paikoin hyvin.
Susie blue kuulostaa hieman Saints & Sinners ajan Whitesnakelta ainakin kitaroiden osalta, mutta kokonaisuus jää kauas taakse. Vertailu on toki epäreilu. Mutta jatketaan toki, koska Heart of the stormin alku menee jotenkin aika lähelle Slide it in -levyn soundimaisemaa sillä erotuksella että eri tason hemmot ohjaimissa ja liikenteessä ihan eri tason budjetilla. Hämmentävää.
Kyllähän tämä kuitenkin pelkäksi kuriositeetiksi jää. Pitää kyllä tarkistaa, mitä Bernie mainiossa elämäkerrassaan Where's my guitar? tästä levystä toteaa.
Kommentit
Lähetä kommentti