Kuten levysarjan seiskaosan kohdalla totesin, näillä levyillä tärkeitä kappaleita. Pätee tähänkin. Birgit Kronströmin riemukas tulkinta Katupoikien laulusta vuodelta 1943 on ehkä paras kappaleesta tehty versio. Syyspihlajan alla toimii aina. Tuure Aran Emma vuodelta 1928 on jotenkin tässä versiossaan viehättävä tapaus.
Asfalttikukka eksyy vähän kauas itään kaihoissaan. Hiskin Tiskarin polkka on aina yhtä hauska tapaus. Leikkaus siitä A. Aimon Elämä juoksuhaudoissaan on kontrastissaan nerokas. Kokoelman laatija on kappalejärjestyksen suhteen joko täysin välinpitämätön, nero tai kuuro.
A. Aimo avaa kakkospuolen Eldakajärven jäällä, joka noin sivumennen sanoen olisi istunut kivasti tuonne ykköspuolen loppuun. Kakkospuoli menee sotateemoissa ja Karjan kaipuussa. Kaikki levytykset ajoittuvat sotavuosiin. Sitä kautta ollaan sotaisissa ja kaihoisissa tunnelmissa myös vähemmän suorissa sotalauluissa, kuten Kodin kynttilät ja Sä muistatko metsätien.
Karjala-trilogiassa Heili Karjalasta pitkine introineen, Petsamo-humppa ja Viipurin Vihtori.
Vinyylin runsas napsunta ja rahina sopivat loistavasti näihin muutenkin hieman nukkavieruihin taltiointeihin.
Kommentit
Lähetä kommentti