Kaksi asiaa lyö päin pläsiä heti alkuun. Ensinnäkin, onpas hirvittävä kansi. Ja toiseksi, miten mielettömän hieno soundi, erityisesti näin vinyyliltä. Juuri sopivan tuhnuinen ja raaka, silti ihan täydellinen metallisointi. Ja loistavia kappaleita, erityisesti ykköspuoli ihan juhlaa.
Tavallaan hienoa olla näin jälkiherännäinen Priestin suhteen. Tämänkin klassikko kuulostaa todella tuoreelta, eikä sitä ole samalla tavalla ylikuunnellut kuin Maideneitä ja muita. Voi vain arvailla, miten suuri merkitys tällä platalla on moneen itselle todella tärkeään juttuun.
Kommentit
Lähetä kommentti