Tämä on taas niitä levyjä, jonka tahdissa on kasvettu ihan pienestä asti. Saapasjalkarock 1987 tallentui videolle ja sitä on tullut pyöritettyä valtavasti. Setissä silloin pitkälti juuri ilmestyneen Albanian kappaleita. Silloin vetosi varmaankin sellaisen jullimaisen rokkimeiningin ohella erityisesti Eeron vinksahtaneen tiedostavat lyriikat. Erityisesti pitää myös mainita levyn mainio kansitaide.
Paha nainen kertaa kiistämättömän faktan naisen luonteessa olevasta pahasta. Työläiset menee jonkinlaiseen punk-estetiikkaan sillä tavalla vinksahtaneesti, että kaivataan juuri sitä, mistä punkkarit haluavat pois, eli tavalliseen työelämään.
Miksen voi olla erilainen ja omaperäinen niin kuin kaikki muut?Rakkauslaulu on ihan puhdasta poppia, JJS:n paras poppisbiisi. Kipaleen vetävän soolokitaroinnin vetää muistaakseni levyn tuottaja Mattilan Riku. Kakkupala toimii hienona kontrastina edelliseen. Siirtymä riemukkaasta poppisiloitteluista akustiseen synkistelyyn on kaunis ja hallittu. Ja seuraavana mennään taas ihan punkkiin Aivan sama -kappaleen myötä.
JJS on parhaimmillaan näissä hallituissa albumikokonaisuuksissa, joissa mennään musiikkityylistä toiseen ja ihan laidasta laitaan hyvin hienolla tavalla. Oikeastaan saman aikakauden Jänis -levy on tässä mielessä tyylipuhtain esimerkki.
Kosto menee hienolla tarinalla sekä kekseliäin mielikuvin ja sanavalinnoin sosiaalipornon puolelle. Kerrassaan upea tutkielma siitä, miten lapsena koettu väkivalta voi vaikuttaa läpi elämän. Kertosäkeestä tulee kylmät väreet.
Ykköspuolen päättää Albania, jota olen muistaakseni soittanut yläasteella bändiesitelmän taustalla. Muistan että esitelmään oli vaikea valita kappale, jossa ei olisi kirosanoja tai muuta siihen tilanteeseen hankalia asioita. Osassa kappaleista oli myös osioita, joissa sanoista ei oikein saanut selvää. Tekstillisesti hieno sarjiskuvaelma, jossa tutut asetelmat käännetään kekseliäästi päälaelleen.
Kakkospuolen avaa hienolla joikuintrollaan Revontulet. Teksti sisältää hyvin vahvoja mielikuvia ja upean kauhufiiliksen musiikin ollessa silkkaa metallia. Tästä tulee myös jonkinlainen yhtymäkohta johonkin tiivistunnelmaiseen Viisikko-kirjaan, jota lukiessa tämä on soinut taustalla.
Hullu mummo jossain huutaa huutaa, myrsky tyhjän veneen rantaan soutaa.Sinä huijaat menee jälleen kantaaottavien palojen joukkoon letkeällä suomirokilla paljastaen ihmisten kaksinaamaisuuden. Tee jotain mies toimii itselleni jonkinlaisena taistelulauluna, kun pitää ryhdistyä. Ja aika ajoin pitää.
Seuraava kappale tottelee nimeä B4 (M2) ja menee jälleen siihen tuttuun "paha nainen" tai "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin" -teemaan ja sehän puhuttelee aina. Paholainen tuli Saapasjalkarokissa Pahan naisen perään ja jotenkin ne aina yhdistyvät mielessäni aina yhteen. Tässä päähenkilö on Pahan naisen jonkinlainen miespuolinen vastine.
Juliet Jones II etenee maukkaalla kitarariffillä Eeron kähistessä suuria totuuksia. Kaikki maksavat tavallaan, kalliit ovat elämän lunnaat. Mainio urkusoolo.
Levy päätetään Pommisuojassa, jonka kielikuvat maalaavat jälleen kerran vahvoja tunnelmia. Voiko tällaista hienommin tehdä. Läpitunkeva surullinen maailmanlopun tunne, josta nousee jonkinlainen toiveikkuus.
Kerrassaan hieno ja itselleni valtavan tärkeä levy.
Kommentit
Lähetä kommentti